Tekstit

Vaeltajan osa

Kuva
Napapiirin sankaritar hengittää ja on elossa ja on viisaampi kuin vuosi sitten. Takana on reilut kaksi vuotta napapiirillä. Toinen vuosi on enemmän syventänyt, joskin myös hiukan laajentanut pohjoisen tuntemusta. Miten täällä pohjoisessa oikein ollaan ja eletään, mitä täällä ruukataan tehhä ja mitä ei. Kiireettömyyden ja kaverin arvostamisen tuntu on entisestään vahvistunut, ja se tuntuu hyvältä. Arvot vastaavat omiani, tavat tuntuvat kotoisilta. Ympäristö on useita kertoja inspiroinut ja rohkaissut astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle. Osittain se on ollut omaksi itseksi tulemista. Minähän osaan, voin, pystyn! Silti ulkopuolisuuden tunne iskee toisinaan. Vaikka kuinka viihtyy, ja vaikka kuinka hyvin on otettu vastaan. Silti junantuoma, savolainen, sielunmaisemana Saimaan ranta, aina. Ikävöin etelän kavereita, mutta en etelää. Ikävöin ihmisiä, joiden kanssa on pitkä yhteinen historia ja keskinäinen ymmärrys puolesta sanasta. Yksi pohjoisen kaveri sanoi noin vuoden päivät sitt
Lähetä kommentti
Lue lisää

Välitilinpäätös

Kuva
Toinen vuosi napapiirillä alkaa, lienee väliarvioinnin paikka. Kaikki on nyt tutumpaa ja siksi vuodentakaista helpompaa, mutta silti vielä uutta ja siksi kiehtovaa. Porot kääntävät pääni vieläkin. Jos mielii lähteä uusille urille tuntemattomiin maisemiin, pitää punnita, muttei jäädä jahkailemaan. Jos sydän sanoo että pitää lähteä, pitää tehdä päätös ja lähteä. Kannattaa uskaltaa hypätä, elämä ottaa kyllä kopin. Kuherruskuukauden päätyttyä sitä on uudessa elinympäristössä, jossa joko viihtyy tai ei viihdy, ympärillä on uusia ihmisiä, joiden kanssa sujuu tai sitten ei. On uusi työ, joka on osoittautunut unelmaduuniksi jossa pääsee kukoistamaan, taikka sitten taisteluksi, jossa sinnittelee polvet ruvella ja sielu riekaileina. Taikka jotakin siltä väliltä. Vaa'an miinuskupissa paina ikävä, yksinäisyyden tunne, ehkä myös ulkopuolisuuden ja riittämättömyydenkin tunne. Ehkä mieleen on hiipinyt myös ihmistä syövä ajatus siitä, että on saattanut tehdä elämänsä virheen. Jos kestää vu
Lähetä kommentti
Lue lisää

Räkkä

Kuva
Koitti se loma tällekin piruparalle. Etelän likan ensimmäinen loma napapiirillä. Mitä etelän likka aikoo? No lähteä etelään, ja sitten pohjoiseen.  Olin kovasti ilahtunut huomatessani, että lomani ensimmäiselle etapille on matkaa vain 500 km, ja sitä seuraavalle vaivaiset 390 km. Pohjoinen on opettanut etelän likkaa. Räkkä ei tarkoita lomaa,se tarkoittaa hyttysten invaasiota. Käytännön elämän kannalta se tosin on melkein sama juttu, vaikkakin räkkä on alkanut jo kuukauden päivät sitten. On suositeltavaa pysyä cityssä, taikka etelässä. Porotkin pyrkivät räkkää pakoon tielle, pois metsästä. Kesä ja loma on ihanaa, mutta tiedän jo nyt, että palaan mielelläni myös takaisin arkeen sitten kun sen aika on. Mutta nyt on kesäseikkailujen aika. Nauttikaamme lyhyestä kesästä ja kukin omista seikkailuistamme. Ihanaa kesää kaikille!
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vihreää

Kuva
On tyyni ja hyvä olo. Sielu on tasapainossa. Kokemus ei estä sielua menemästä epätasapainoon, mutta kokemus auttaa huomaamaan epätasapainon ajoissa ja tietämään, mitä pitää tehdä sielun tasapainon palauttamiseksi. Nuorena on hankalaa ymmärtää, miksi muut eivät ymmärrä minun totuuttani. Sehän on totuus. On pakonomainen tarve saada se toinen ymmärtämään, että minun totuuteni on oikea. Vaikka sen toisen totuus on yhtä väkevä ja yhtä tosi. Muun muassa tästä syystä tykkään vanhenemisesta. Pohjoisen kaveri esitti oman teoriansa pohjoisen ja etelän väkimäärän vaikutuksesta ihmisten käyttäytymiseen ja toimintakulttuureihin: Pohjoisessa on ihmisiä niin vähän, että se auttaa sietämään naapuria vaikka se olisi kummallinen. On niin vähän, ettei ole varaa valita, joten parempi kummallisen kanssa kuin ypöyksin. Ihmisten harvalukuisuuden tähden, kenties, ovat organisaatiotkin pohjoisessa matalampia ja protokollat vähemmän muodollisia. Edelleen pohjoisen kaveria lainatakseni, se on vähän sama ku
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kesä

Kuva
Kesä on tullut napapiirille. Samaan aikaan kuin kotikonnuille ja muualle etelään, eli pari viikkoa normaalia aiemmin. Lehti on puussa, narsissit kuihtuneet ja tuomi täydessä kukassa. Aurinko nousee ennen kolmea ja laskee puolilta öin, hetken kuitenkin vielä painuu mailleen. On yhtä valoisaa ja melkein yhtä kuuma kuin kymmenen kuukautta sitten tänne saapuessani, vaikka silloin kesä oli jo kypsempi. Olen nähnyt napapiirillä nyt kaikki vuodenajat. Säät ovat hellineet kaikkina aikoina, napapiiri on näyttänyt parastaan. On ollut säidenkin puolesta poikkeuksellinen jakso. Mieli on palannut kevyeksi ja iloiseksi. Valo sen kai sittenkin tekee, vaikken ymmärtänyt sitä odottavani. Kuinkapa muuten, kevään lapsi. Pitkässä pimeässä kaamostunnelissa, joka on niin pitkä ettei sen päässä kajasta pienintä aavistustakaan valosta, on pimeää. On, vaikkei sitä haluaisi myöntää. Kevään lapsi, tai torakka. Torakkakin ilahtuu keväästä, alkaa liikkua liukkaammin. Tiedättehän torakan, se pärjää, ei v
Lähetä kommentti
Lue lisää

Valo

Kuva
Juuri kun pääsin sanomasta, ettei aurinko lämmitä eikä sulata, se rupesi heti sitä tekemään. Päivä on jo paljon, paljon pitempi kuin kotikonnuilla, Ällistyttää, miten nopeasti se täällä pitenee. Kotikonnuilla ovat leskenlehdet jo heränneet, kuulin. Ehkä kohta täälläkin, kunhan lumi ensin hiukan vähenee. Ja narsissit. Tiedättekö, mitä on lähteä yksin vieraalle maalle? Se on ennen muuta matka omaan itseen. Kannattaa olla rehellinen ainakin itselleen, etenkin silloin, kun olet yksin. Olen käynyt porokisoissa ja kelekkakisoissa. Tiedän jo, mihin vieras pitää viedä ja mitä sille pitää syöttää. Uutta riittää silti vielä sen verran, että uskon dementian pysyvän loitolla vielä pitkään. Safarit, tunturipurot ja eräkämpät on vielä kokematta. Kohta on kesä, silloin on mentävä kairaan kuuntelemaan hiljaisuutta tahikka huutamaan. Niistä haasteista vielä: Jokusen kerran on tullut mieleen, että olisinpa pieni tyttö ja äiti ottaisi syliin ja puhaltaisi. Käynnissä saattaa olla joko kosminen tehtä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ihanaa arkea ja ikävän karkoitusta

Kuva
Olen hetkittäin löytänyt itseni olemasta allapäin. Koti-ikävä, mietin. Ei, juuri kävin kotikonnuilla. Yksinäisyys? Ei, päivät täyttyvät tekemisestä ja kohtaamisista, ja vasta kävi etelän kaveri kylässä ja toisia odotan pian. On ihan hyvä olla. Muutamien pitkien yöunien ja palveltavana käymisen jälkeen ymmärrän, että kyse taitaakin olla ihan arkisesti vain väsymyksestä, taikka hetkittäisistä turhautumisista. Olen tainnut alkaa elää napapiirillä normaalia arkea, johon kuuluu erilaisia tehtäviä, erilaisia ihmisiä ja erilaisia harmejakin, sekä kaikenlaisia tunteita ja tuntemuksia. Näköjään sitä voi napapiirilläkin harmistua ja väsyä. Lokakuussa kertoilin eläväni vielä kuherruskuukautta. No, se on enää muisto vain. Pippuria ja sitruunaa on tarjoiltu, ja kylmää vettäkin niskaan ja lunta tupaan. Uutena elämää rikastuttavana arjen sisältönä on eteeni jostakin syystä - varmaan juuri siksi - tuotu  erilaisia satunnaisia kohtaamisia. Spontaaneja keskusteluja tuntemattomien ihmisten kans
Lähetä kommentti
Lue lisää