Valo

Juuri kun pääsin sanomasta, ettei aurinko lämmitä eikä sulata, se rupesi heti sitä tekemään. Päivä on jo paljon, paljon pitempi kuin kotikonnuilla, Ällistyttää, miten nopeasti se täällä pitenee. Kotikonnuilla ovat leskenlehdet jo heränneet, kuulin. Ehkä kohta täälläkin, kunhan lumi ensin hiukan vähenee. Ja narsissit.

Tiedättekö, mitä on lähteä yksin vieraalle maalle? Se on ennen muuta matka omaan itseen. Kannattaa olla rehellinen ainakin itselleen, etenkin silloin, kun olet yksin.

Olen käynyt porokisoissa ja kelekkakisoissa. Tiedän jo, mihin vieras pitää viedä ja mitä sille pitää syöttää. Uutta riittää silti vielä sen verran, että uskon dementian pysyvän loitolla vielä pitkään. Safarit, tunturipurot ja eräkämpät on vielä kokematta. Kohta on kesä, silloin on mentävä kairaan kuuntelemaan hiljaisuutta tahikka huutamaan.

Niistä haasteista vielä: Jokusen kerran on tullut mieleen, että olisinpa pieni tyttö ja äiti ottaisi syliin ja puhaltaisi. Käynnissä saattaa olla joko kosminen tehtävä tai tosi-TV. Kaikki ei aina mene ihan niin kuin Strömsössä, mutta niin kauan kuin koneet pysyvät ilmassa, ei henki liene uhattuna. Siispä nautin karttuvasta kokemuksesta, valosta ja elämästä. Mummona olen luultavasti tosi viisas.