Irrottautumista

Kun haluaa muutosta, pitää irrottautua vanhasta. Päästää irti, luopua sitoumuksista, tehtävistä, jäsenyyksistä, yhteisöistä, ympäristöistä. Ensimmäiset irrottautumiset ovat vaikeampia, mutta mitä enemmän olen irrottautumista harjoitellut, sitä paremmin se alkaa sujua. (Ehkä tulen vielä ihan mestariksi.) Joissakin tapauksissa irrottautumiseni on ollut hankalampaa muille, koska ikiaikaisena jäsenenä olen itsestäänselvyys. Joistakin yhteisöistä on kivuliasta päästää irti, toisista luopuminen taas hyvinkin kevyttä. Hämmentävä kokemus on ollut huomata irronneensa jostakin jo ennen kuin itse ehdin edes ymmärtää alkaa irrottautua.

Mutta niinhän se on, että jotta saisi jotakin uutta, on usein luovuttava jostakin. Kaikkea ei voi saada, eikä kai kukaan tervejärkinen kaikkea haluaisikaan.

Olen valmis, vahva ja varusteltu. Minulla on rahaa, passi ja kassi. (Itse asiassa montakin.) Kaikkein kiperimpien tilanteiden varalle minulla on hot bag ja palautusohje. Tiedän, että selviän mistä vain. Käännyn nyt kuljetulta tieltä edessä aukeavalle avoimena, aitona ja uteliaana, sydän kyllästettynä uskolla, toivolla ja hyvällä tahdolla.

Muikkuagenttiystäväni muuten löysi tiedon Kitkan viisaasta, pienestä ja maukkaasta muikusta, joka ei lähtenyt muiden mukana pitkin virtaavia jokia, vaikka olisi helposti mukaan päässyt. Tämä pieni ja vikkelä kala voi kuulemma joskus olla myös hankala saada saaliiksi. Siihen pitää ehdottomasti tutustua.