Välitilinpäätös

Toinen vuosi napapiirillä alkaa, lienee väliarvioinnin paikka. Kaikki on nyt tutumpaa ja siksi vuodentakaista helpompaa, mutta silti vielä uutta ja siksi kiehtovaa. Porot kääntävät pääni vieläkin.

Jos mielii lähteä uusille urille tuntemattomiin maisemiin, pitää punnita, muttei jäädä jahkailemaan. Jos sydän sanoo että pitää lähteä, pitää tehdä päätös ja lähteä. Kannattaa uskaltaa hypätä, elämä ottaa kyllä kopin.

Kuherruskuukauden päätyttyä sitä on uudessa elinympäristössä, jossa joko viihtyy tai ei viihdy, ympärillä on uusia ihmisiä, joiden kanssa sujuu tai sitten ei. On uusi työ, joka on osoittautunut unelmaduuniksi jossa pääsee kukoistamaan, taikka sitten taisteluksi, jossa sinnittelee polvet ruvella ja sielu riekaileina. Taikka jotakin siltä väliltä. Vaa'an miinuskupissa paina ikävä, yksinäisyyden tunne, ehkä myös ulkopuolisuuden ja riittämättömyydenkin tunne. Ehkä mieleen on hiipinyt myös ihmistä syövä ajatus siitä, että on saattanut tehdä elämänsä virheen.

Jos kestää vuoden, jos kestää kaikki edellä mainitut ja muutamat muut tuntemukset ja ajatukset, ovat asiat ehkä jo lutviutuneet ja positiiviset asiat painavat vaa'assa jo enemmän. Sisulla, perkele! Mutta jos vuoden päästä on vaaka miinuksella ja voitolla on tunne siitä, että on tullut tehtyä virhe, kannattanee tarkistaa kurssia. Itseään, elinikäistä kumppaniaan, ei kannata yrittää huijata, eikä turhaan kiusata. Kohtuus kaikessa, sisukkuudessakin.

Vuosi sitten napapiirille tullessani ei pohjoinen ollut se juttu. Uudet haasteet oli se juttu. Minä ja moni muu hämmästyi siitä, että suuntani oli pohjoinen. Nyt olen iloinen, että se oli juuri pohjoinen.

Olen läpäissyt vuoden testin itseni ja napapiirin kanssa. Alusta asti tiesin sisimmässäni, että tämä hyppy on tehtävä ja tarjottu mahdollisuus otettava vastaan, ja että kaikki on oleva oikein, kävi niin tai näin. Tätäkin kirjoitusta rupesin hahmottelemaan marraskuun hankalina hetkinä, sillä sisimmässäni tiesin jo silloin - tai ainakin halusin uskoa - että tämä päivä ja tämän kirjoituksen aika tulee vielä. Uskoa asiaan on koeteltu, monet tunteet käyty läpi ja virhemahdollisuus kohdattu ja käsitelty. Nyt painaa vaa'an plussakuppi selvästi enemmän. Olen oppinut tykkäämään napapiiristä, joskin etelän likka olen silti edelleen. Ja sisua tulen tarvitsemaan vielä tästedeskin, onneksi sitä on vielä jäljellä.

Lupasin kirjoitella tuntemuksiani ensimmäisen vuodenkierron ajan. Se on nyt täyttynyt - nyt jo, näin pian! Kiitos kun olet seurannut oppivuottani. Nyt käynnistyy toinen vuosi, jossa on jo paljon tuttua, mutta joka näyttää ja opettaa taas jotakin uutta, ehkä jo pintaa syvemmältä. Saattaa olla, että tänne vielä joskus jotakin kirjailen, mutta en lupaa mitään.

Hyvää eloa ja oloa teille ja meille kaikille. Ja hei etelän kaverit: napapiirille mahtuu vieläkin ja saa tulla. Ja mulla on muuten ajolupa vielä tallella.