Kohtaamisia välitilassa

Välitilassa on outoa olla. Ei kuulu enää sinne, muttei myöskään vielä tänne. On vähän kuin olisi tyhjiössä, paitsi että pää on täynnä ajatuksia.

Tässä välitilassa ollessani olen saanut nauttia ihanista kohtaamisista. Sellaisista, joita ei olisi ilman välitilaa. Olen saanut käydä upeita keskusteluja, pohtia elämää ihmisten kanssa, ystävien kanssa. Odottamattomiakin kohtaamisia, yllättäviäkin keskusteluja. Elämää välitilassa, nauttien siitä, kun yhdet ystävät heittävät minut hellävaroen matkaan, ja toiset ovat jo valmiina ottamaan minusta kopin.

Näyttää siltä, että välitilassa joistakin tuttavuuksista tulee ystävyyksiä. Tärkeät ihmiset säilyvät, se on riemullinen ajatus ja antaa uskoa ja voimaa. Hyvästejä jätetään vasta hautajaisissa.

Kohtaamisten sävy on ollut poikkeuksetta valoisa, niitä on leimannut ilo sekä luja usko tulevaan. Rohkeus on teemana toistunut keskusteluissa usein, itse lisään toiseksi teemaksi vapauden. Rohkeus lienee elämässä hyvä, vapaus varmaan välttämätön. Entä onni? Ateenalainen poliitikko Perikles (n. 495 – 429 eKr) on ajatuksen jo sanoiksi pukenutkin:
”Ei ole onnea ilman vapautta eikä vapautta ilman rohkeutta.”