Normaalia

Aloitin blogini läksiäisistä. Nyt on ilo kertoa, että tulojuhlatkin on pidetty. Erinomaiset juhlat olivat nekin, vahvistui käsitykseni siitä, että kaikki on oleva oikein (sillä sillehän maailma on rakennettu). Hillojakin on minulla nyt, viisaasti ulkoistetusti poimittuna, rakkauvella annettu. Siirtymäriitit on näin ollen toimitettu. Olenko nyt Lapin likka? No, saattaa olla, että siihen ei parin kuukauden perehdytys ihan riitä.

Uutuudenviehätyksen terävin kärki lienee jo taittunut, ainakin napapiirin puolelta. Omasta puolestani elän vielä kuherruskuukautta. Olen jo ehtinyt oppia, ettei napapiirilläkään ole kaikki aina ihan helppoa, mutta suoruus, avoimuus ja arvostaminen tekevät hankalistakin asioista helpompia. Hunajakuukauden aikana pitääkin saada maistaa myös pippuria, sitruunaa ja kalanmaksaöljyä, muuten alkaisi ällöttää. Osaan arvostaa.

Palaan myös aiempaan ajatukseeni siitä, että lähteminen voi jopa tiivistää ihmissuhteita. Yhteydenpito saattaa muuttua aktiivisemmaksi ja keskustelun taso syvetä. Osansa lienee myös oman suhtautumisen muuttumisella. Etäisyys tekee ihmeitä.

Ja nyt tuotan teille varmasti pettymyksen: Napapiirillä on aivan normaalia, paikoin jopa normaalimpaa kuin jossakin muualla. Ihmiset ovat ihan sivistyneitä ja puhuvat ymmärrettävää kieltä, eikä täällä ole erityisen pimeää (vielä). Varmuuden vuoksi olen kyllä kulkenut toppatakissa jo muutaman viikon, ja hikoillut. Mutta puut ovat kyllä kultaisempia ja palvelu parempaa.