Vaeltajan osa
Napapiirin sankaritar hengittää ja on elossa ja on viisaampi kuin vuosi sitten. Takana on reilut kaksi vuotta napapiirillä. Toinen vuosi on enemmän syventänyt, joskin myös hiukan laajentanut pohjoisen tuntemusta. Miten täällä pohjoisessa oikein ollaan ja eletään, mitä täällä ruukataan tehhä ja mitä ei. Kiireettömyyden ja kaverin arvostamisen tuntu on entisestään vahvistunut, ja se tuntuu hyvältä. Arvot vastaavat omiani, tavat tuntuvat kotoisilta. Ympäristö on useita kertoja inspiroinut ja rohkaissut astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle. Osittain se on ollut omaksi itseksi tulemista. Minähän osaan, voin, pystyn! Silti ulkopuolisuuden tunne iskee toisinaan. Vaikka kuinka viihtyy, ja vaikka kuinka hyvin on otettu vastaan. Silti junantuoma, savolainen, sielunmaisemana Saimaan ranta, aina. Ikävöin etelän kavereita, mutta en etelää. Ikävöin ihmisiä, joiden kanssa on pitkä yhteinen historia ja keskinäinen ymmärrys puolesta sanasta. Yksi pohjoisen kaveri sanoi noin vuoden päivät sitt