Napapiirin sankaritar

Neuvostoliitossa ja Venäjällä 90-luvulla opiskellessani törmäsin usein ilmiöön, että kauppa saattoi olla auki mutta kiinni, taikka kiinni mutta auki. Napapiirillä olen jokusen kerran törmännyt kauppaan joka on auki vaikka onkin kiinni, mutten kertaakaan sellaiseen, joka olisi kiinni ollessaan auki. Kauppiaat ovat mainioita. Kranttu turisti valittelee upeiden käsityötuotteiden keskellä, että voivoi eikö ole tuota toisenvärisenä ja tätä ilman tekstiä ja jotakin muuta jonkin muunlaisena. "Ootko aamulla vielä täällä? Tulepas aamulla käymään", sanoo kauppias. Kulkija saa napapiirillä myös täyttää oman vesipullonsa kahvilan linjaston vesihanasta, ei tartte vessan automaattihanasta lämmintä vettä ottaa. Ihmisistä huolehditaan, etteivät he entisestään vähenisi. Kun satunnaisesti olen huonolla tuulella, lähden palveltavaksi. Myyjien kanssa raatataan ja tehdään kauppaa, tai ei tehdä, taikka lykätään aamuun. Niin tai näin, kotiin olen aina palannut hyväntuulisena. Pari päivää sitt

Molimma eilen pilheisä. Ränkistelthin ja raakuthin. Joulu on ovella. Napapiirillä pääsee joulun tunnelmaan, viimeistään joulupukin työpaikalla eli pajalla vieraillessa. Paatuneinkin ei-jouluihminen alkaa uskoa joulun tarinaan. Napapiirillä joulu on kaikkialla, kauniisti ja hyvällä maulla. Sitä kannatta tulla katsomaan kauempaakin, ja kyllä sitä tullaankin. Yhä kauempaa ja yhä sankemmin joukoin. Kohta vaihtuu vuosikin. Taas pilheet! Viiden kuukauden saldoa kerratessa on ilo todeta, ettei tarvitte sanoa että vistottaa. Haastetta on, mutta tehemä pois. Ja kaamos, sole poka mikhän. Miehän taijan tykätä siitä! Pörrö nakku. Täkäläinen ystävä vinkkasi nuuskakairannetuista Beatlesin piisien nimistä, häätyy jakaa teilekkin se riemu: Ränkistele ja raaku (Twist and shout), Jo ainaski sie nakku saat tyyrätä minun piiliä (Baby you can drive my car). Nuuskakairalla en ole ehtinyt paljon liikkua, otamma kesän ohjelmistoon. Ja syksylä sitten käyvään jängälä hillasa, tänä vuonna se jäi. Solekku