Napapiirin sankaritar

Vastoin odotuksia napapiirillä ei ole kylmä. On helle. Tuulen ansiosta ei kuitenkaan ole tukalaa. Uimavesi on virkistävän viileää, muttei kylmää. Olen tutustunut uuteen ympäristööni kävellen, polkupyörällä ja autolla. Automatkat olen tehnyt pääsääntöisesti yhdessä parhaan ystäväni navigaattorin kanssa. Eilen jo uskaltauduin ilman, meninkin kohteeseen suoraan, mutta en palannut aivan suoraan. Uuteen kotiini pyörällä tullessani olen ajanut ohi vain kerran. Pyörällä kun kulkee, omalla pyörällä, tuntee asuvansa. Autolla tai jalan kulkiessa voisi yhtä hyvin olla käymätiellään.  Eläminen tuntuu täällä olevan astetta rouheampaa. Ei tarvitse olla aina niin tip-top, ei tarvitse pingottaa. Ihmiset ovat hyväntuulisia, mukavia ja helposti lähestyttäviä. Vaikuttaa siltä, että heidän on täällä hyvä olla. On hyvä olla, kun ei tarvitse pingottaa. Kun on hyvä olla, ei tarvitse pingottaa. Ihmeellisintä ja parasta on se, ettei tunnu vieraalta.

Olen saapunut kohteeseeni Napapiirille. Sain siirtyä parhaaseen mahdolliseen aikaan, valoisana kesäyönä, parhaassa saattoseurassa. Matkalla meinasi hämärä laskeutua, mutta saman tien alkoi jo sarastaa. Eläimiä, monen näköisiä ja kokoisia, yksin ja laumoissa. Miltei 700 km kaunista maatamme ja aikaa pohtia tarpeellisia. Riittävä matka ja aika, sielu ehti mukaan. Napapiiri otti minut vastaan hyvin. Olen tervetullut. Napapiirille mahtuu, saa tulla. Tämä askel piti ottaa, nämä ajatukset ajatella ja tunteet tuntea. Kaikki on oleva oikein, sille on maailma rakennettu. Olen tältä erää perillä, poistunut välitilasta. Tavarani eivät ole sekaisin, ne vain etsivät paikkaansa. Ja minulla on aikaa. Oletteko panneet merkille, että oma sauna antaa makoisimmat löylyt silloin, kun kylvet siellä ensimmäistä tai viimeistä kertaa.

Vapauden tunne vapauttaa ajattelun ja ilmaisun. Sitä saattaa ruveta tekemään ihan uusia asioita, sellaisia, joiden kohdalla aiemmin on jokin oman pään sisällä sanonut etten voi tai osaa. Pakottomuus ja tilan tunne, siitä voi seurata keskustelujen siirtymistä uudelle tasolle ja blogin kirjoittamista. Siitä saattaa seurata hiihtämistä, tanssimista, jotostelua tai kranssin tekoa. Mieli avautuu. Eräs ihminen, hyvä ja viisas kumppani, sanoi minulle, että suuri laiva tarvitsee suuren ulapan. Niin se on. Pieni soutuvene eksyy suurella ulapalla eikä kestä myrskyä, sille on pieni lampi hyvä. Suuri laiva ei pienessä lammessa koskaan voi päästä täyteen vauhtiinsa. Kun se nostaa purjeensa, se törmää rantaan. Voima menee hukkaan. Soutuvenettä ja suurta laivaa ohjataan eri tavalla, kapteenin pitää se osata. Joskus soutuvene voi kasvaa suureksi laivaksi, joskus myös lampi laajenee. Mitä jos lampi ja vene voisivat kasvaa yhdessä? Tunnen tulevani mukavammaksi. Ehkä olen tulossa omaksi itsek